Kirjoittanut Kahden viikon Eurooppa-kiertueeni viimeinen etappi päätyi perjantai-iltana ukkoskuurojen riepottelemaan Barcelonaan. Matkustin lentoasemalta keskustaan metrolla. Metrolippu lentoasemalta maksaa 4,60 euroa. Minun piti päästä metrolla lähelle Calle Mallorcaa ja Hostal Ciudad Condalia, josta olin varannut huoneen kolmeksi yöksi. Selvisin yhdellä vaihdolla Diagonalin metroasemalle ja pölähdin asemalta Starbucksin kulmille. Oli pimeää, kova tuuli, salamoi ja vettä satoi siinä vaiheessa ripotellen. Päätin mennä Starbucksiin ja tutkia, kuinka lähellä majapaikkaani olin.
Istuin Starbucksissa ja yritin ladata puhelimellani sijaintiani, mutta puhelin ei saanut ladattua karttaa, eikä minulla ollut aavistustakaan, mihin suuntaan lähteä. Vettä satoi jo rankasti ja ukkonen oli aivan päällä. Ihmisiä seisoi seinän vierustoilla ja ovensuussa odottamassa, että pahin myräkkä menisi ohitse.
Vedin rinkan päälle sadehuppua ja kysyin lähelläni istuvalta pariskunnalta, näkyykö heidän puhelimistaan Calle Mallorcaa. Mies vastasi, että olen noin viiden minuutin kävelymatkan päässä hotellilta. Lähdin ukkosmyräkkään etsimään hotellia, koska näytti, ettei kuuro aivan hetkessä mene ohitse. Kun vihdoin pääsin hotellin alaovelle, Converset litisivät vettä ja farkut olivat läpimärät polvista alaspäin. Onneksi olin pakannut rinkkaan kevyen sateenvarjon, joka antoi hieman suojaa.
Respan mies puhui ainoastaan espanjaa, mutta selvisimme sisäänkirjautumisesta ja pääsin huoneeseeni, joka osoittautui suorastaan ahtaaksi. Kapea sänky, vieressä pieni pöytä, wc vajaan kahden metrin päässä sängystä. Seinät paperia, kaikki äänet kuuluivat käytävältä. Luojan kiitos, korvatulpat tuli pakattua mukaan. Mutta kaikkein positiivisin yllätys oli, että wifi oli todella nopea, ja sain vihdoin Pariisin juttuni kuvineen Sivuraiteelle.
Aamulla herätessäni tunsin, että huuliherpes oli puhkeamassa (kivakiva…). Pakko löytää apteekki. Seisoin pesemässä hampaitani, kun sähköt napsahtivat poikki. Odotin aikani, kunnes lopulta menin respasta tiedustelemaan, mikä on, kun ei ole sähköä. Respan mies, sama kuin illalla, viittoili ja selitti espanjaksi. Nyt olisi Espanjan kielitaidosta ollut apua. Miehen viittoilusta kuitenkin ymmärsin, ettei hän tiennyt, mistä katkos johtui. Ehkäpä eilisiltaisesta ukkosmyräkästä. Kului puolisen tuntia ja sähköt palasivat. Kului kymmenen minuuttia ja seisoin jälleen pimeässä. Tässä vaiheessa alkoi hermoa hieman kiristää. Onneksi viimeinen katkos kesti vähemmän aikaa, sain itseni kuntoon ja ulos kadulle etsimään kahvilaa, josta saisi aamupalaa.
Hyvä kahvila löytyikin heti hotellia vastapäätä. BuenasMigasista tilasin cappucinon, appelsiineista puristettua tuoremehua, croisantin sekä jogurttia myslillä ja hedelmillä. Kahvila on viihtyisä ja palvelu ystävällistä, joten piipahdin siellä vielä illalla teekupillisella sekä seuraavana aamuna jälleen aamupalalla. Aamupalaa syödessäni tutkin metro- ja kaupunkikarttaa, mihin suunnata lähden seuraavaksi. Halusin kokea La Ramblan ja käydä Palau Güellissä, joka sijaitsee La Ramblan sivukadulla, Carrer Nou de la Ramblalla.
Aamupalan jälkeen alkoi tuntua, että asiat ovat sittenkin mukavalla mallilla ja kun apteekkikin löytyi matkalla metroasemalle, mikään ei enää kiristänyt tai hiertänyt mieltä. Ostin metroasemalta kymmenen matkan T10-lipun, jolla pääsee kätevästi matkustamaan metrolla sekä bussilla. Lippu maksaa 9,95 euroa ja vaihto tietyn ajan kuluessa esimerkiksi metrosta toiseen on ilmaista.
LA RAMBLA
Euroopan ehkä kuuluisimmalla bulevardilla, La Ramblalla, oli jo aamupäivästä tungosta ja pöhinää. Tämä puiden reunustama leveä kävelykatu, joka on noin puolentoista kilometrin mittainen, alkaa Plaça de Catalunyalta ja päätyy alas rantaan Columbuksen monumentille.
Löysin Palau Güellin lippuluukulle, jossa oli jo jonoa. Sain lipun, mutta sisään pääsisin vasta kello 13.45 eli parin tunnin kuluttua. Sillä välin kävelin rantaan ja saavuin satama-alueelle, josta pääsee ylikulkusiltaa pitkin Port Velliin. Istuin rannan portailla ja seurasin, kuinka ylikulkusilta laskettiin alas ja tasainen ihmisvirta kulki saarelle ja takaisin.
PALAU GÜELL
Palau Güell on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Katalonialainen arkkitehti Antoni Gaudí suunnitteli ja rakensi tämän palatsin vuonna 1885 mesenaatilleen, tekstiilitehtailija, kreivi Eusebi Güellille. Gaudin tyyli on hyvin omaperäinen, jopa krumeluuri, ja hänen suunnittelemansa rakennukset oppii nopeasti tunnistamaan ja erottamaan Barcelonan katukuvasta.
Kävelin palatsista rantaa pitkin Parc de la Ciutadellaan, joka on suuri puisto Olympiakylän ja Riberan välissä. Puistossa sijaitsee myös eläintarha. Kaupungissa juhlittiin samaan aikaan Barcelonan suojelupyhimyksen Mare del Déu de la Mercèn (Armon jumaläidin) juhlaa ja sen kunniaksi eri puolilla kaupunkia järjestetään ilotulituksia, tanssia ja musiikkia kadulla, ja niinpä tässä puistossakin oli järjestettyä ohjelmaa juhlaan liittyen.
Puistosta jatkoin La Riberaan, jonka tunnelmallisesta korttelista löytyy muun muassa Museu Picasso ja Meren Neitsyt Marian kirkko, Santa Maria del Mar, jonka yksinkertainen kauneus on suorastaan henkeäsalpaavaa. Tulipalo tuhosi kirkon kappelin, kuorin ja alttarin koristukset vuonna 1936, joten kirkon sisältä on karsittu kaikki ylimääräinen pois.
Koska Museu Picasso sijaitsee aivan Santa Maria del Marin vieressä, päätin, että käynpä katsastamassa vielä Picasson näyttelyn. Barcelonan Picasso-museo on toiseksi suurin Pariisin jälkeen ja Pariisissahan Picasso jäi näkemättä. Saavuin museon eteen viiden aikaan iltapäivällä ja museo suljetaan kello 20, mutta en onnistunut enää saamaan lippua, kaikki liput tälle päivälle oli jo myyty loppuun.
LA SAGRADA FAMILIA
Seuraavana aamuna olin kymmeneltä jonottamassa La Sagrada Familiaan. Kirkko aukeaa kello 9 ja sain vartijalta kuulla, että liput kyseiselle päivälle olivat jo menneet ja hän kehoitti minua tulemaan huomenna uudelleen. Vastasin, etten ole seuraavana päivänä enää kaupungissa, ja hän ohjasi minut kirkon kryptaan. Myös krypta kirkon alapuolella on kaunis, mutta hieman harmitti, etten päässyt näkemään varsinaista kirkkoa sisäpuolelta.
La Sagrada Familia oli Gaudin elämäntyö, jonka hän ei edes odottanut valmistuvan elinaikanaan. Kirkko ei ole vieläkään valmis, siellä täällä näkyy nostureita ja rakennustelineitä. Lopullisesti rakennustöiden on määrä valmistua vuonna 2030.
PARC GÜELL
Koska visiitti La Sagrada Familiassa jäi lyhyeksi, hyppäsin metroon ja jatkoin Parc Güelliin. Güel osti tämän kuuden hehtaarin palstan, jolta aukeaa näkymät alas kaupunkiin sekä merelle, ja antoi Gaudìlle vapaat kädet suunnitella alueelle rikkaille tarkoitetun asuinalueen, jonne oli tarkoitus rakentaa 60 asuinrakennusta. Alueelle valmistui ainoastaan viisi taloa, joista yksi on Gaudín oppilaan vuonna 1904 rakennuttama talo, johon Gaudí itse muutti vanhempineen. Gaudì asui talossa 20 vuotta ennen muuttoaan Sagrada Familian lähelle. Gaudìn kotitalossa on nykyään Casa Museu Gaudí, johon myös poikkesin.
Güellin puistosta kävelin takaisin metrolle ja päädyin jälleen La Riberaan. Päätin, että koska olen täällä, jonotan uudelleen lippua Picasso-museoon. Jouduin pitkän jonon hännille ja jonossa kului aikaa noin kolme varttia. Lippuluukulta sain lipun sille päivälle, mutta näyttelyyn pääsisin vasta parin tunnin kuluttua. Päätin mennä odottaessani lounaalle ja löysin vähän matkan päästä kivan tacoravintolan, josta tilasin kasvistacot ja lasin viiniä. Herkullista!
MUSEU PICASSO
Museu Picasso on avattu vuonna 1963 ja Picasso antoi näyttelyyn myös lapsuus- ja nuoruusaikaisia luonnoksiaan ja maalauksiaan. Näyttelyssä on esillä kaikkiaan peräti 4 300 työtä sekä kattava määrä valokuvia taiteilijan elämästä.
Näyttelystä kävelin Jaume I -metroaseman lähelle ja keskelle Mare del Déu de la Mercèn juhlamenoja. Alueella oli valtavasti ihmisiä ja jäin muiden lailla seuraamaan lähestyvän juhlakulkueen saapumista. Siinä juhlamenoja katsellessani ajattelin, että tämän parempaan juhlafiilikseen ei Barcelonan vierailuni olisi voinut päättyä!
tarjabirgitta 